Sisään tulee äiti ja lapsi. Lasta itkettää, äiti yrittää saada hänet hiljaiseksi. Tajuan, että minuakin itkettää. En ole aivan varma miksi, ehkä se johtuu väsymyksestä. Ehkä olisi vain välillä ajateltava omaa mielenterveyttään ja mentävä nukkumaan uhmaten kaikkia deadlineja. Ei voi ehtiä kaikkea, ei ole voimia, ei halua... Ja kuitenkin kun joku seuraavan kerran pyytää minua tekemään jotain sellaista, joka olisi vain ylimääräisenä painolastina hartioilla, mitä teen? Kieltäydyn kohteliaasti. Ja paskat! Itseään on niin saakelin helppo huijata! Itseensä on niin saakelin helppo luottaa... Okei, voin mää tehhä!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti