Ovesta tuulahtaa syksyinen tuoksu. Kärpänen törmää ikkunaan. Se jää bussiin jumiin ja etsii tietä ulos. Poloinen... Kärpäset eivät haittaa, sääsket kylläkin. Sääsket aiheuttavat suuria ja kutiavia paiseita, mutta nekin kai vain kuuluvat elämään. Ja ampiaisenpistot! Jos oikein kovasti yritän, voin vielä hämärästi muistaa sen kesän, kun siskoni tallasi ampiaisen päälle ja tämä mokoma kosti minulle. Tuikkasi kantapäähän oikein tosissaan! Äiti on allerginen ampiaisille. Täti myös. Minä olen allerginen kesälle. Kurkku tukossa katselen kun muut syövät grilliherkkuja. Kurkku tukossa ja silmät turvoksissa. Voisinkai minäkin maistaa.. Ja tuntea välittömästi tukehtuvani! Viime kesänä karisi viisi kiloa. Viisi kirottua kiloa, jotka eivät tule vielä pitkään aikaan takaisin! Meitä pidetään outona, sukuamme nimittäin. Aina olemme lihottamassa itseämme ja vieläpä oikein kilpailemme siitä: "Kuka lihoo eniten illan aikana!"Muuten emme lihoisi ollenkaan. Laihtuisimme vain, kuihtuisimme olemattomiin. Tätikin säikähtää jatkuvasti lisääntyvää alipainoaan, ei voi sille mitään. Outo suku.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

1 kommentti:
Oi ku osaat kirjottaa omaa tekstiäs. Ja ihana et elät elämäs parasta aikaa. Onni<3
Lähetä kommentti