Ala-asteen opettaja. Hänpä se vasta olikin oikein opettaja-ainesta, omahyväinen itsensä kehuskelija. Hän näki itsensä voi, niin paljon muita ylempänä, oppilaitaan, eikä vaivautunut peittelemään sitä. Hän rakasti itseään enemmän kuin ketään muuta koko maailmassa ja oletti muiden tekevän samoin. Hän suorastaan ylisti ja palvoi itseään ja niitä oppilaita, joiden kaltainen hän itse oli ollut lapsena: riehuja, seinille hyppijä, huonokäytöksinen. Muut olivat kuonaa, joita ei tarvinnut kohdella kunnioittavasti, joita ei liioin tarvinnut kohdella edes ihmisinä. Hiljainen ei saanut olla! Erilaisuus oli rikos, joka oli kitkettävä joukosta tilanteen tullen vaikka nöyryyttämällä koko luokan, parhaimmassa tapauksessa koko koulun edessä ja silti hän vain kuvitteli tekevänsä palveluksia! Hän oli yleisesti vihatuin ja pelätyin opettaja koko kuusisataapäisessä koulussa.
Hänellä oli kaksi varoitusta väkivaltaisesta käytöksestä oppilasta kohtaan, mutta koulun kaikin puolin sokea naisrehtori jaksoi ehdoitta luottaa tämän "pohjimmiltaan kultaiseen sydämeen" eikä hän sen takia tule luultavasti koskaan saamaan viimeistä varoitustaan.
Ala-asteen opettaja. Hänpä se tosiaan olikin oikein opettaja-ainesta. Luoja varjelkoon hänen nykyisiä ja tulevia oppilaitaan.
Ala-asteen opettajani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti